Mistä osaavaa työvoimaa?

Lama, taantuma, työttömyys, yt-neuvottelut ja pörssikurssien mahalaskut. Näistä on tämän alkusyksyn uutiset tehty. Lähes jokainen on taas alkanut pelätä oman työpaikkansa puolesta ja vain harva julistaa olevansa niin sanotussa varmassa työpaikassa. Koskaan ei tiedä, milloin iso käsi pyyhkäisee penkin alta ja tummentaa tulevaisuuden näkymät kultaisella kädenpuristuksella, joka usein jää varsin kauas jalometallin hohdosta.

Synkistelyllä on kuitenkin kaksi puolta. HS uutisoi tuoreesta Keskuskauppakamarin tutkimuksesta, jonka mukaan lähes joka kolmannella yrityksellä on vaikeuksia löytää sopivaa työvoimaa. Ongelma piilee tutkimuksen vastanneiden yritysjohtajien mukaan koulutuksessa. Etenkin ammatillista koulutusta tulisi johtajien mukaan muuttaa työelämän tarpeita vastaavaksi.

Ammatillisen ja miksei muunkinlaisen koulutuksen ja työelämän vastaavuudesta on keskusteltu paljon ja kauan. Miten koulutuksen saisi pysymään alati muuttuvan työelämän mukana, ja onko se edes mahdollista? Millä tavalla kaksi maailmaa saataisiin lähemmäs toisiaan?

työmarkkinoiden kunkuksi

Syksy on saapunut tai ainakin melkein. Kesälomat ovat monilta päättyneet ja kesätöitäkin paiskitaan todennäköisesti viimeistä tai ainakin toiseksi viimeistä viikkoa. Koulut ovat alkaneet ja oppilaitoksetkin availet pikku hiljaa ovensa. Ensi kuussa opiskellaankin täydellä teholla myös yliopistoissa, jotka perinteisesti starttaavat syksyyn hieman hitaammin.

Mutta asiaan: Syksy tuo mukanaan uuden oppimisen iloa. Joillakin opiskelunsa aloittavalla on enemmän aihetta iloon kuin toisilla. Jatkuva uutisointi eri alojen tulevaisuuden työtilanteesta saa hymyn yhden huulille, mutta aiheuttaa toisen taivaalle mustia pilviä. Taloussanomat kertoo, kenellä on syytä odottaa tulevaa iloisin mielin ja kenen puolestaan kannattaa varautua vaikeaan työnhakuun.

Mikäli taskussasi on, tai tulee olemaan insinöörin paperit, näyttää tulevaisuutesi turvatulta. Tietotekniikka-ala, kone- ja metallituoteteollisuus sekä tutkimus- ja tuotekehittely työllistävät osaajia nyt ja huomenna. Myös rakennusalan työnjohtotehtäviin riittää kysyntää.

Jos insinööreillä menee hyvin, samaa ei voi sanoa taide-, kulttuuri- ja humanistisista aloista. Kehuttavilta eivät näytä myöskään elektroniikka- ja sähköteollisuuden näkymät. Pitäisikö humanistien sitten miettiä vakavissaan alan vaihtoa, jotta tulevaisuus olisi turvattu? Moni varmasti pohtii uuden suunnan ottamista tosissaan. Toiset taas eivät suostu luopumaan unelma-ammatistaan kehnon työllisyystilanteen tai minkään muunkaan syyn takia.

Kumpaan leiriin sinä kuulut ­– valitsetko tai valitsitko ammattisi työllistymisnäkymien mukaan?

Vanhemmat ja ammatinvalinta

Mistä tulevat haaveammatit? Lapsuudesta ja leikeistä, hiekkalaatikoilta vai päiväkerhoista? Vai onko niin, että seuraat siinä todellisessa ammatinvalinnassa vanhempiesi jalanjälkiä?

Maaseudulla sukutila siirtyy sukupolvelta toiselle, mutta miten on muiden ammattien laita? Seuraavatko nuoret ammatinvalinnassa vanhempiensa viitoittamalla tiellä? Monessa perheessä uravalinnasta käydään kiivaita keskusteluita ja usein vanhemmat haluaisivat vaikuttaa nuoren uravalintaan.

Vanhempien uravalinnalla ei juurikaan tunnu olevan vaikutusta nuorten ammatilliseen suuntautumiseen. Ainakin mikäli on uskominen ruotsalaiseen tutkimukseen, jonka mukaan esimerkiksi diplomi-insinöörien lapsista vain alle joka kahdeskymmenes seuraa vanhempansa esimerkkiä.

Hanakimmin vanhempiensa urapolkuja seuraavat kalastajat ja metsästäjät, hoitoalalla työskentelevät henkilöt sekä viljelijät tai eläintenkasvattajat. Epätodennäköisimmin tutulla uralla jatkavat muun muassa fyysikot ja kemistit tai vaikkapa tietotekniikan asiantuntijat.

Ovatko vanhemmat vaikuttaneet sinun uravalintaasi?

Onko työttömyys perinnöllistä?

Liian moni suomalainen nuori on jäänyt työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolelle. Vastikään julkistetun tutkimuksen mukaan näitä ”pudonneita” oli vuonna 2008 lähes 60 000. Pudonneet ovat nimensä mukaisesti pudonneet yhteiskunnan palveluiden ulkopuolelle: he eivät ole työttömiä työnhakijoita, varusmiespalveluksessa tai perhevapaalla.

Keitä nämä pudonneet sitten ovat? Pelkän perusasteen koulutuksen saaneilla nuorilla syrjäytymisriski on liki kolminkertainen verrattuna niihin, joilla on ammatillinen keskiasteen koulutus. Myös nuoren taustalla on merkitystä: huostassa olleen nuoren todennäköisyys jäädä ulkopuoliseksi voi olla jopa viisi kertaa suurempi kuin muilla. Selvityksen mukaan ulkopuolisuus siirtyy ainakin osittain sukupolvelta toiselle, sillä pudonneiden vanhemmilla on usein vain vähän koulutusta.

Mitä asialle sitten on tehty ja mitä sille pitäisi tehdä? Työvoimapoliittisten toimenpiteiden on todettu tuovan helpotusta nuorten tilanteeseen. Toimenpiteisiin osallistuneista nuorista vain 23 prosenttia oli ulkopuolisena tai vailla työtä viisi vuotta työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osallistumisen jälkeen.

Aiheesta on keskusteltu muun muassa Taloussanomissa. Syyttävä sormi osoittaa vuoroin nuoriin itseensä, vuoroin valtion toimiin asian tiimoilta. Syyllisten etsimisen sijaan olisi hyvä ryhtyä järkeviin toimiin tilanteen parantamiseksi. Mitä ne voisivat olla? Aloita keskustelu!