Sisu kohti Lontoota

Uralinko-hankkeen takana oleva henkilöstöpalvelualan huippuosaaja StaffPoint on mukana ”Sisu kohti Lontoota” -ohjelmasarjassa. Se nähdään huomisesta lauantaista alkaen YLE TV2 -kanavalla. Ohjelman seuraa nuorten urheilijoiden kehittymistä tunnettujen valmentajien ohjaamana, ja eniten kehittynyt urheilija pääsee Lontooseen seuraamaan olympialaisia. StaffPoint on mukana ohjelmassa yhteistyökumppanina ja toimii nuorten valmentajana.

Mukana Sisussa on neljä vanhaa mestaria: Jani Sievinen, Lasse Viren, Mikko Kolehmainen ja Tapio Korjus sekä neljä lahjakasta nuorta: Lotta, Petra, Jeremy ja Oliver. Lajeja on niin ikään neljä: uinti, keskimatkojen juoksu, soutu ja keihäänheitto. Katso Kakkoselta, kuka kehittyy parhaiten ja kenen kantti kestää finaaleissa!

Nuorten urheilijoiden arki urheilun ohessa on toistoja, tekniikkaa ja dramatiikkaa…

STAFFPOINT VALMENTAA

Urheilijanuoria valmennetaan myös StaffPointin StaffCoach -koulutuksessa.

StaffCoach on tarkoitettu auttamaan nuorten astumista työelämään. StaffCoach antaa eväitä näille fiksuille nuorille, sillä jokainen heistä joutuu miettimään, miten pitkälle urheilu-ura kantaa ja mitä sen ohessa kannattaa tai pystyy tekemään tulevaisuuden työllistymisen takaamiseksi. Tällaisen urheilijanuoren elämään sopii hyvin henkilöstöpalveluyrityksen suomat mahdollisuudet: työtä voi tehdä, kun se itselle sopii.

Myös StaffPointin vuonna 2010 alkaneen Uralinko-hankkeen tavoitteena on helpottaa 18–25-vuotiaiden nuorten työllistymistä.

”Juuri näistä yhtäläisyyksistä lähdimme mielellämme mukaan Sisu kohti Lontoota -sarjaan,” sanoo StaffPointin myynti- ja markkinointijohtaja Meri Lehtovirta. 

 

Katso kaikki jännittävät 14 jaksoa aina lauantaisin, juontajana on Riku Riihilahti. Sarja alkaa 14.1. ja jatkuu koko kevään lauantaisin YLE TV2 -kanavalla.

Uusi vuosi 2012 – optimismia ja realismia

Vuoden 2012 alkumetrit taivallettiin tuulisissa merkeissä. Tapaninpäivän myrskytuulten aikaansaamien tuhojen korjailu jatkuu edelleen vaikka tammikuu on jo kohta puolessa välissä. Viime vuonna alkanut talouden puhuri puolestaan jatkaa viimaista menoaan ja epävarmuuden ilmapiiri synkentää tulevaisuuden näkymiä.

Mitä tulevat 12 kuukautta tuovat tullessaan nuorille, työuraansa aloitteleville nuorille? Hyvä (vai huolestuttava?) merkki on se, että Tasavallan presidentti Tarja Halonen otti uudenvuodenpuheessaan kantaa sosiaalisen eriarvoistumisen ohessa nuorten syrjäytymiseen ja syrjäyttämiseen maassamme.

Aihetta on käsitelty tässäkin blogissa moneen kertaan. Toivoa sopii, että alkanut vuosi olisi parempi kuin edeltäjänsä. Että saisimme lukea nuorisotyöttömyyttä aidosti vähentävistä toimenpiteistä, nuorten työllisyyden vähenemisestä ja työuraansa aloitteleville avautuvista aurinkoisista maisemista.

Tunnettu kansainvälinen liikkeenjohdon konsultointiyritys PwC julkaisi joulun alla tutkimuksen, jonka tulokset antavat uskoa paremmasta. Ilahduttavaa on erityisesti se, että nuoret vaikuttavat suhtautuvan taantumaan järkevästi. Suuri osa vastanneista on valmis joustamaan työlle asettamistaan vaatimuksista saadakseen olla mukana työelämässä. Siis huonoina aikoina. Kun tilanne paranee, myös vaatimukset lisääntyvät ja työpaikka saa vaihtua paremman tieltä.

On ilahduttavaa huomata, että nuoret suhtautuvat tulevaisuuteen paitsi optimistisesti, pitävät myös realismin mielessään. Aina ei voi mennä hyvin, mutta kun voi, niin antaa mennä. Työelämässä pitää osata vaatia, mutta myös joustaa omista vaatimuksista. Toivotaan, että vuodessa 2012 on sijaa vaatimuksille!

Älykäs lapsi välttää burnoutin

 

Työterveyslaitoksen verkkolehti Työpiste kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan lapsuuden älyllinen suorituskyky vaikuttaa työssä jaksamiseen keski-iässä. Kaikkiaan 35 vuotta jatkunut seurantatutkimus paljasti, että lapsena älykkyystesteissä hyvin menestyneet ja ne, joiden vanhemmilla oli hyvä sosioekonominen asema, kärsivät työuupumuksesta muita vähemmän.

Tällaiset ihmiset päätyvät tutkimuksen mukaan kehittävään työhön, jossa he saavat käyttää omia tietojaan ja taitojaan, eikä heidän tarvitse suorittaa yksitoikkoisia työtehtäviä. Entäpä sitten ne, jotka eivät ole lapsuudessa loistaneet älykkyystesteissä tai joiden vanhemmat eivät ole olleet mainittavassa asemassa? Burnoutia ja masennusta ja kelvottomia töitä? Ei hätää. Heikompia lähtökohtia voi paikkailla mielekkäällä ja monipuolisella työllä.

Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Jari Hakanen toteaa, että laadukkailla työoloilla voidaan tasoittaa eriarvoisia lähtökohtia. Innostava ja motivoiva työ vaikuttaa suotuisasti työssä jatkamiseen. Hakanen kertoo myös, että huomaavaisuus ja ystävällisyys työpaikalla edesauttavat työssä jaksamiseen.

Yhteenvetona siis voisi sanoa, että lapsuudestamme huolimatta voimme itse vaikuttaa omaan ja kollegoidemme työssä jaksamiseen. Erityisesti näin pimeänä vuoden aikana ystävällinen käytös ja huomaavaisuus nousevat työyhteisössä arvoon arvaamattomaan.

Uraputkeen vai ura putkeen?

Työuralla eteneminen on useimpien työssäkävijöiden haaveissa. Ei kuitenkaan kaikkien. Mitä sitten pitäisi tehdä, jos pomo tarjoaa ylennystä, mutta tarjottu asema ei kerta kaikkiaan kiinnosta? Taloussanomien haastattelemat asiantuntijat antavat synninpäästön niille, jotka eivät ole syntyneet uraohjuksiksi. Tärkeintä on tunnistaa omat tavoitteensa ja elää niiden mukaisesti. Uraputki ei ole kaikkia varten.

 

Usein ajatellaan, että työelämässä kuuluu edetä, palkan pitää nousta ja vastuun lisääntyä työvuosien mukana. Kaikkia tällainen kehitys ei kuitenkaan kiinnosta, vaan uraohjusten työpaikoille kantamat panostukset ladataankin vapaa-aikaan. Usein voit huomata etenemismahdollisuuksista kieltäytyneen joutuvan perustelevan kantaansa ja vastaamaan kysymykseen lähitulevaisuudessa kenties siintävästä työpaikan vaihdosta.

Tavallisimmin ylennystä tarjotaan työssään parhaiten menestyneille. Esimiesasemassa oleminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin oman tontin hoitaminen osana tiimiä. Tiimin lahjakkain tekijä voi olla vertaansa vaikka omassa työtehtävässään, mutta se ei suinkaan takaa kyseisen henkilön soveltuvuutta esimieheksi. Moni tunnistaa omat vahvuutensa ja osaa pysyä niiden mukaisissa työtehtävissä. Eli ura on silloin sopivasti putkessa, ei siis uraputkessa.

Onko etenemättömyydestä sitten hyötyä vai haittaa? Professori Tuomo Takalan mukaan paikallaan tarpominen voi olla tietoinen riski: esimerkiksi työnhaussa 30 vuoden kokemus samassa yrityksessä ja samoissa työtehtävissä voi aiheuttaa kummastusta rekrytoijassa. Mutta toisaalta. Miksi edetä urallaan vain ja ainoastaan etenemisen takia. Jos uraputki ei kiinnosta tai sovi elämäntilanteeseen, siitä tuskin on hyötyä työntekijälle tai antajalle.

Onko sinulle tarjottu asemaa, josta et ole ollut kiinnostunut? Miten reagoit tai reagoisit– otitko työn vastaan vai kieltäydyitkö?