Hengenvaaralliset työkaverit

Paljon puhutaan työperäisestä stressistä, työn kuormittavuudesta ja loppuun palamisesta. Usein ajatellaan, että työelämän vaatimukset eivät enää vastaa työntekijöiden ominaisuuksia. Useissa keskusteluissa nousee esille, että työelämä on enenevässä määrin jatkuvaa venymistä ja itsensä ylittämistä. Pomo hengittää niskaan, deadlinet painavat päälle…

Talouselämä kertoo israelilaistutkimuksesta, joka antaa uuden näkökulman työn kuormittavuudesta käytävään keskusteluun. Syyttävä sormi osoittaa turhan usein ikäväksi koetun esimiehen suuntaan, vaikka tutkimuksen mukaan sen pitäisi kohdistua työkavereihin.

Tutkimuksessa kävi nimittäin ilmi, että kaikkein eniten työntekijöiden terveyteen vaikutti se, millaista tukea he saavat työtovereiltaan. Ei-niin-mieluisten kollegoiden todettiin nostavan kuolemanriskiä. Pahimmassa tapauksessa työyhteisön tukea vaille jäävän työntekijän riski kuolla ennen aikaisesti nousee 2,4-kertaiseksi.

Toinen tutkimuksessa esille noussut työntekijöiden hyvinvointiin vaikuttanut seikka oli se, kuinka paljon tekijä voi vaikuttaa itse työnkuvaansa. Tutkimuksen mukaan miehet voivat sitä paremmin, mitä enemmän he saavat vaikuttaa työnsä sisältöön. Naisilla tilanne on päinvastainen, sillä vaikutusvaltaisessa asemassa olleiden naisten kuolemanriski kasvoi.

Melkoisia johtopäätöksiä. Asiasta uutisoinut Wall Street Journal toki muistuttaa, ettei ole selvää, voidaanko tutkimustuloksia yleistää Israelin ulkopuolelle. Niin tai näin, työkaverin tukeminen ja huomioon ottaminen ei ole koskaan pahasta. Hymy, hyvän huomenen toivotus ja kuulumisten vaihtaminen voivat pelastaa päivän. Hyvä käytös on siis paitsi halpa, myös naurettavan hyvä henkivakuutus!

Naiset, miehet ja palkkaero

Yksi työelämän kestopuheenaiheista on naisten ja miesten väliset palkkaerot. Maailma muuttuu ja työelämä tasa-arvoistuu. Naisen euro ei vaan millään meinaa saavuttaa miehen karkuteille kirmannutta valuuttayksikköä. Vaikka naiset toimivat aikaisempaa vaativammissa tehtävissä, palkkapussi ei ota lihoakseen. Väite käy ilmi ainakin Tilastokeskuksen Mika Idmanin artikkelissa.

Asiaan on puututtu kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Palkkaero on lukuisista toimenpiteistä huolimatta pysynyt ennallaan viimeiset 15 vuotta. Naiset hakeutuvat ja pääsevät yhä vaativampiin ja paremmin palkattuihin tehtäviin, mutta tällä ei ole merkittävää vaikutusta tuloeroihin. Naisten ansioiden noustessa myös vastaavissa tehtävissä työskentelevät miehet palkitaan aikaisempaa paremmin.

Sanotaan, että naiset eivät osaa vaatia samalla tavalla kuin miehet. Tai että naiset tyytyvät vähempään. Onko ongelma siis loppujen lopuksi asenteissa? Tuskin. Kuten Idmankin arvelee, sukupuolten välinen palkkaero lienee historian jäänne. Tulevaisuus näyttää tasa-arvoisemmalta ja Idman toteaa, että suurten ikäluokkien eläköityminen saattaa kaventaa sukupuolten välistä palkkaeroa.

Miten on, onko sinulla omakohtaista kokemusta sukupuolten välisestä palkkaerosta?

Työpaikanvaihtoviikot

Lama on nurkan takana, taantuma tulee… synkkiä pilviä ennustellaan kiihtyvällä tahdilla ja se valitettavasti vaikuttaa ihmisten tapaan ajatella asioista. Yksi keino käsitellä taantumaa on yksinkertaisesti pelko. Näinä aikoina moni pelkää työpaikkansa ja sitä kautta toimeentulonsa puolesta. Ihmiset pitävät kynsin hampain kiinni paikastaan työyhteisössä. Vakituinen työpaikka on kultaakin kalliimpi. Vai onko sittenkään?

Kauppalehti uutisoi Positiivarit Oy:n tekemästä tutkimuksesta, joka paljastaa suomalaisten innokkuuden vaihtaa työpaikkaa. Jopa neljä viidestä kyselytutkimukseen vastanneesta kertoo harkinneensa työpaikan vaihtoa viimeisen vuoden aikana joko usein tai joskus. Eikä siinä vielä kaikki: 78 % vastanneista kertoo harkinneensa uran vaihtamista tai uuden elämän aloittamista.

Tilanne saattaakin kääntyä päinvastaiseksi kuin mitä taantuman uhatessa on ajateltu. Työnantajat joutuvat kilpailemaan työntekijöistä eikä päinvastoin. Työnantajat ovat uudenlaisten haasteiden edessä, kun osaava työvoima ryhtyy kilpailuttamaan potentiaalisia työnantajia ja puntaroimaan tulevaisuuttaan uudelta kannalta.

Ilmassa leijuvat muutoksen tuulet saattavatkin puhaltaa monen työntekijän näköpiiriin aivan uudenlaisia tulevaisuuden maisemia. Työpaikan menettäminen muuttuu mahdollisuudeksi aloittaa puhtaalta pöydältä. Mitä sinä tekisit, jos kaikki ovet olisivat auki?

Yrittäjyys: vaihtoehto vai ainoa keino?

Taloustilanteen ollessa epävarma ja työelämän varmuuden vähentyessä hetki hetkeltä, moni joutuu miettimään tulevaisuuttaan uudelta kantilta. Olisiko helpointa luopua työhakemusten raapustamisesta ja työllistää itse itsensä? Itsensä työllistäminen lisääntyi edellisen taantuman aikana, kertoo Helsingin Sanomat.

Ilmiö toistunee ovella kolkuttelevan taantuman toteutuessa. Miksipä ei? Ei tiukkoja työaikoja, vapaus valita työnsä ja yhteistyökumppaninsa. Kuulostaa houkuttelevalta. Mutta entäpä ne varjopuolet: karusti pakko- tai näennäisyrittäjyydeksikin kutsuttu ura ei välttämättä ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Helsingin Sanomien mukaan freelancereista joka kuudes elää köyhyysrajan alapuolella. Freelancer myös vastaa itse sosiaaliturvastaan ja yrittäjäeläkkeestään.

Myönnettäköön, vapaudella on puolensa ja jopa hintansa, mutta… Vapaus lisää myös vastuuta. Toisille se sopii, toisille ei. On osattava pitää puolensa suurten toimeksiantajien kanssa. On osattava vetää raja työn ja vapaa-ajan välille. On osattava sanoa ei. Toisaalta, on vapaus tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa.

Osa freelancereista on tyytyväisiä päätökseensä ryhtyä oman itsensä herraksi, osa kaipaa vakituisia kuukausituloja ja yhteen paikkaan sidotun työn mukanaan tuomaa sosiaalista ympäristöä.

Oletko miettinyt yrittäjyyttä? Vai oletko sittenkin kallellaan vakituisille tuloille? Kumpi sinulle sopii paremmin?