Uralinko

Idolsin monin tavoin rankin vaihe eli ns. teatteriviikonloppu on se osa kisaa, jolloin jyvät jaetaan akanoista. Toisin sanoen suurin osa kilpailijoista karsitaan jatkosta ja vain parhaimmat saavat jäädä.

Tuota raakkausta saimme eilen todistaa Maikkarilta: rivissä seisten laulamista ilman säestystä muiden odotellessa vuoroaan, ryhmälaulua äänissä minimaalisella treeniajalla…huh. Ja koko ajan päällä karsituksi tulemisen ja esiintymishalun ristiriita ja stressi. Mahtoi kisaajilla olla valtavat paineet!

Toisaalta, juuri tällaiset tilanteet jäävät loppuiäksi mieleen ja muistiin. Syntyy mahtavia uusia tuttavuuksia, kokemuksia ja luovia ajatuksia. Usein juuri rankat, mutta jälkikäteen ajateltuna positiiviset kokemukset jättävät hyviä jälkiä. Yrittäminen on tärkeää, ja vaikka laulu- ja esiintymistaitoa ei aina kaikilta löydy, ei myöskään sen takia pidä ketään nöyryyttää. Ei Idolsissa eikä arjessakaan. Idolsin hyvä puoli on suoruus. Ketään nöyryytetä, mutta palaute voi (ainakin sohvalla istuessa) tuntua joskus melko hyytävältä… Onneksi tuo en ole minä…

Entäpä töissä, kuinka pitkälle omaa osaamistaan ja yrittämisen halua voisi kokeilla työelämässä? Josko testaisikin ihan uutta alaa? Hyppäisi kokonaan uuteen toimeen ja yrittäisi vaikka sen hyytävän palautteen uhallakin jotain sellaista, mitä ei ole aiemmin tehnyt. Voisi olla aika mieleenpainuva kokemus.

No, ainahan voi tarttua tuumasta toimeen ja pirauttaa StaffPointille ja kysyä, mitä on tarjolla. Uskaltaisitko sinä?

Sunnuntaina luvassa lisää teatteriviikonloppua (MTV3 klo 20.). Katsotaan ja ihmetellään.