työmarkkinoiden kunkuksi

Syksy on saapunut tai ainakin melkein. Kesälomat ovat monilta päättyneet ja kesätöitäkin paiskitaan todennäköisesti viimeistä tai ainakin toiseksi viimeistä viikkoa. Koulut ovat alkaneet ja oppilaitoksetkin availet pikku hiljaa ovensa. Ensi kuussa opiskellaankin täydellä teholla myös yliopistoissa, jotka perinteisesti starttaavat syksyyn hieman hitaammin.

Mutta asiaan: Syksy tuo mukanaan uuden oppimisen iloa. Joillakin opiskelunsa aloittavalla on enemmän aihetta iloon kuin toisilla. Jatkuva uutisointi eri alojen tulevaisuuden työtilanteesta saa hymyn yhden huulille, mutta aiheuttaa toisen taivaalle mustia pilviä. Taloussanomat kertoo, kenellä on syytä odottaa tulevaa iloisin mielin ja kenen puolestaan kannattaa varautua vaikeaan työnhakuun.

Mikäli taskussasi on, tai tulee olemaan insinöörin paperit, näyttää tulevaisuutesi turvatulta. Tietotekniikka-ala, kone- ja metallituoteteollisuus sekä tutkimus- ja tuotekehittely työllistävät osaajia nyt ja huomenna. Myös rakennusalan työnjohtotehtäviin riittää kysyntää.

Jos insinööreillä menee hyvin, samaa ei voi sanoa taide-, kulttuuri- ja humanistisista aloista. Kehuttavilta eivät näytä myöskään elektroniikka- ja sähköteollisuuden näkymät. Pitäisikö humanistien sitten miettiä vakavissaan alan vaihtoa, jotta tulevaisuus olisi turvattu? Moni varmasti pohtii uuden suunnan ottamista tosissaan. Toiset taas eivät suostu luopumaan unelma-ammatistaan kehnon työllisyystilanteen tai minkään muunkaan syyn takia.

Kumpaan leiriin sinä kuulut ­– valitsetko tai valitsitko ammattisi työllistymisnäkymien mukaan?

Työnhaku ja aktiivisuus: hyvä yhdistelmä

Jos välivuosia on takana monta, voi tuntua vaikealta lähteä töiden tai opintojen perään. Jatkokoulutus kysyy papereita, ja työpaikkojen ollessa kiven alla tuntuu kuin kaikki palkatut joko tuntevat jonkun joka vielä kenties tuntee jonkun. Tai jos ei suhteilla, niin kilometrien mittaisella työkokemuksella.

Aina löytyykin joku, jolle työnhaku näyttää helpommalta. Työkokemus on valttia, ja tunnetusti yksi työpaikka poikii seuraavia. Jos omalta cv:ltä löytyy vain pari hassua mainintaa kesätöistä eikä mittavia listauksia diplomeista ja suosituksista, on helppo kuvitella ettei kannata edes yrittää.

Kuitenkin vaakakupissa painaa oma-aloitteisuus. Jo peruskoulun ensimmäistä taksvärkkipaikkaa haaliessa periaate on, että parhaiten onnistuu kun menee itse paikan päälle ja kysyy. Sama systeemi jatkuu. Soittelemalla, käymällä paikan päällä, lähettelemällä valokuvat ja työtodistukset ja panostamalla asiaan pääsee pitkälle, kuten täältäkin selviää(Nuorten laturi).

Jos tuntuu siltä, ettei työvuoroja tule tarpeeksi tai että yhteydenotto esimerkiksi Uralingosta seuraa liian hitaasti, ota itse yhteyttä toimistolle ja ole aktiivinen. Cv:kin karttuu kyllä ajan kanssa. Aktiivisuus palkitaan!

Työ nuorille tuo kasvua Suomelle

Tällä otsikolla löytyy Suomen Kuvalehden nettisivuilta kantaa ottava blogi, jonka on kirjoittanut yksi Uralingon taustalla vaikuttavista tahoista, GWS-yhtiöt ja sen toimitusjohtaja Andreas Tallberg. Hän kiinnittää kirjoituksessaan huomiota vallalla oleviin globaaleihin ja kansallisiin haasteisiin, joista erittäin tärkeänä nousee nuorten työllisyystilanne.

Tallberg peräänkuuluttaa työllistämisessä myös talkoohengen tärkeyttä.  Lue koko kirjoitus tästä linkistä ja anna palutetta joko tälle tai SK:n sivulle.

Sanssi vs. Uralinko

YLE:n uutisissa oli aiemmin tässä kuussa uutinen, joka kertoi hieman yli 200 nuoren saaneen työtä Sanssi-kortilla sen ensimmäisen voimassaolokuukauden aikana. Sanssi-kortin käyttöönotto kuitenkin kangertelee, sillä hakuprosessi on kankea ja rekrytointikiellot hidastavat nuorten työllistämistä.

StaffPointista kerrotaan yhtiön ottaneen Uralinko-ohjelman käynnistymisen jälkeisen kuukauden aikana töihin yli 350 uutta nuorta työntekijää. Näistä työntekijöistä pyritään saamaan mukaan Uralinko-ohjelmaan kaikki ne, jotka haluavat työllistyä pidempiaikaisemmin ja päätoimisemmin.

Mitä mieltä olet työllistämisohjelmista? Anna palautetta tai osallistu keskusteluun!