Työuralla eteneminen on useimpien työssäkävijöiden haaveissa. Ei kuitenkaan kaikkien. Mitä sitten pitäisi tehdä, jos pomo tarjoaa ylennystä, mutta tarjottu asema ei kerta kaikkiaan kiinnosta? Taloussanomien haastattelemat asiantuntijat antavat synninpäästön niille, jotka eivät ole syntyneet uraohjuksiksi. Tärkeintä on tunnistaa omat tavoitteensa ja elää niiden mukaisesti. Uraputki ei ole kaikkia varten.
Usein ajatellaan, että työelämässä kuuluu edetä, palkan pitää nousta ja vastuun lisääntyä työvuosien mukana. Kaikkia tällainen kehitys ei kuitenkaan kiinnosta, vaan uraohjusten työpaikoille kantamat panostukset ladataankin vapaa-aikaan. Usein voit huomata etenemismahdollisuuksista kieltäytyneen joutuvan perustelevan kantaansa ja vastaamaan kysymykseen lähitulevaisuudessa kenties siintävästä työpaikan vaihdosta.
Tavallisimmin ylennystä tarjotaan työssään parhaiten menestyneille. Esimiesasemassa oleminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin oman tontin hoitaminen osana tiimiä. Tiimin lahjakkain tekijä voi olla vertaansa vaikka omassa työtehtävässään, mutta se ei suinkaan takaa kyseisen henkilön soveltuvuutta esimieheksi. Moni tunnistaa omat vahvuutensa ja osaa pysyä niiden mukaisissa työtehtävissä. Eli ura on silloin sopivasti putkessa, ei siis uraputkessa.
Onko etenemättömyydestä sitten hyötyä vai haittaa? Professori Tuomo Takalan mukaan paikallaan tarpominen voi olla tietoinen riski: esimerkiksi työnhaussa 30 vuoden kokemus samassa yrityksessä ja samoissa työtehtävissä voi aiheuttaa kummastusta rekrytoijassa. Mutta toisaalta. Miksi edetä urallaan vain ja ainoastaan etenemisen takia. Jos uraputki ei kiinnosta tai sovi elämäntilanteeseen, siitä tuskin on hyötyä työntekijälle tai antajalle.
Onko sinulle tarjottu asemaa, josta et ole ollut kiinnostunut? Miten reagoit tai reagoisit– otitko työn vastaan vai kieltäydyitkö?
