Jos välivuosia on takana monta, voi tuntua vaikealta lähteä töiden tai opintojen perään. Jatkokoulutus kysyy papereita, ja työpaikkojen ollessa kiven alla tuntuu kuin kaikki palkatut joko tuntevat jonkun joka vielä kenties tuntee jonkun. Tai jos ei suhteilla, niin kilometrien mittaisella työkokemuksella.
Aina löytyykin joku, jolle työnhaku näyttää helpommalta. Työkokemus on valttia, ja tunnetusti yksi työpaikka poikii seuraavia. Jos omalta cv:ltä löytyy vain pari hassua mainintaa kesätöistä eikä mittavia listauksia diplomeista ja suosituksista, on helppo kuvitella ettei kannata edes yrittää.
Kuitenkin vaakakupissa painaa oma-aloitteisuus. Jo peruskoulun ensimmäistä taksvärkkipaikkaa haaliessa periaate on, että parhaiten onnistuu kun menee itse paikan päälle ja kysyy. Sama systeemi jatkuu. Soittelemalla, käymällä paikan päällä, lähettelemällä valokuvat ja työtodistukset ja panostamalla asiaan pääsee pitkälle, kuten täältäkin selviää(Nuorten laturi).
Jos tuntuu siltä, ettei työvuoroja tule tarpeeksi tai että yhteydenotto esimerkiksi Uralingosta seuraa liian hitaasti, ota itse yhteyttä toimistolle ja ole aktiivinen. Cv:kin karttuu kyllä ajan kanssa. Aktiivisuus palkitaan!